En päässyt opintomatkan takia paikan päälle torstain 2.12 luennolla, mutta tutustuin luennon aiheisiin luentoslaidien kautta ja kyllä tässäki aiheessa pohdittavaa riitti.

Alemmin koulutetut ainainen ongelma?

Minua kävi hieman hermostuttamaan, kun kurssin aikana on jatkuvasti toistunut ja korostunut, että alemmin koulutetut ovat terveydentilaltaan yleensä korkeammin koulutettuja huonommassa jamassa. Tällä luennolla korostui lisäksi, että he ovat myös "hankalimpia" tapauksia terveyskäyttäytymisen muuttamismielessä. Tästä kaikesta tulee vähän sellainen olo, että matalasti koulutettuja syyllistetään Suomen kansanterveysongelmista ja heitä pidetään passiivisina terveytensä suhteen. En kiellä sitä, etteikö näille väitteille olisi perusteita, mutta silti välillä tuntuu, että terveydenedistämispuheessa luodaan tiedostamatta vastakkainasettelua korkeasti koulutetun "terveen" kansanluokan ja matalasti koulutetun "sairaan ja kalliiksi käyvän" kansanluokan välille. Lisäksi huvittavinta on, että korkeasti koulutetun terveysväen tehtävä on "pelastaa" alempi väki omilta syntisiltä elämäntavoiltaan. Voisin kuvitella, että tällainen vastakkainasettelu korostaa terveyseroja entisestään ja johtaa ehkä pieneen "kapinointiin" muutosvaatimuksia vastaan.

Ravintoanamneesi vrt. terveysneuvonta

Oli mielenkiintoista todeta, kuinka kaikki terveysneuvonnan periaatteet soveltuvat omaan alaani olennaisena osana liittyvään ravintoanamneesin ottoon (ruoankäyttöhaastattelu). Eräällä ravitsemusterapian kurssilla käsittelimme aiemmin tänä syksynä ravintoanamneesia ja siinä yhteydessä monet terveysneuvonnan periaatteet tulivat minulle tutuiksi. Jotkut jopa hieman yllättivät. En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, kuinka olennaista on antaa ohjattavan itse kertoa omista muutoshaluistaan ja kuinka itse asiassa ohjaajan tärkein tehtävä on "hiljainen motivointi" ja kannustaminen. Eli tietyllä tapaa ravintoasioiden asiantuntijuus on toissijaista ja "life couchaus" ensisijaista toimintaa. On myös mielenkiintoista miettiä kuinka ohjaajat itse säilyttävät motivaationsa terveysneuvontatyöhön. Voisi kuvitella, että moni turhautuu, kun asiakkaat eivät läheskään aina edisty toivotulla tavalla.

Huoleton terveyskäyttäytyminen

Luennon mielenkiintoisinta antia oli kuitenkin Sydän 2005 tutkimuksessa esille tulleet käyttäytymistyypit ja niiden yhteys elämäntapamuutoksiin. Minusta oli todella jännä huomata, että ns. huolettomuuden lisääntyessä terveysindikaattorit paranivat. Mikä lienee tähän ollut syynä? Terveysstressin väheneminen vai yksinkertaisesti huolettomien nuorempi ikä muihin verrattuna? Itse haluaisin uskoa, että syynä olisi stressin väheneminen :) Ilmeisesti tulosten perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että huonoimmassa jamassa olivat turhautuneet, epäuskoiset sekä kulinaristit ja parhaimmassa huolettomat, tiedonhaluiset ja muutosyrittäjät. Parhaimmassa tapauksessa ihminen ehkä olisi tiedonhaluinen muutosyrittäjä, jolla on varaa olla huoleton, koska terveyden peruspalikat on jo muutoksilla saatu kuntoon. Tässä meille kaikille siis tavoitetta!