Kurssin viimeisellä luennolla käsittelimme terveyden edistämistä kunnan, yrityksen ja järjestötoiminnan näkökulmasta. Erityisesti minua kiinnosti yritysnäkökulma ja se, kuinka terveyden edistämistä voidaan ajatella investointina (eikä kulueränä), josta saadaan aikanaan tuottoa. Tästä minulle nousi ajatus yliopisto-opiskelijoiden työhyvinvoinnista, kuinka siitä huolehditaan ja kuka mahdollisista investoinneista hyötyy?

Opiskelijoiden fyysisistä työoloista ja heidän työtaakastaan vastaa suurimmaksi osaksi yliopisto. En ole kuitenkaan huomannut yliopiston tekevän paljoakaan terveyden edistämistyötä opiskelijoiden keskuudessa. Ainoa mitä tulee mieleen, on savuttomaksi yliopistoksi julistautuminen. Suurimman osan varsinaisen opiskelijoiden työhyvinvointia edistävästä työstä tekevät ylioppilaskunta (Isyy) ja sen alajärjestöt, kansalliset opiskelijajärjestöt (esim. SYL) sekä ylioppilaiden terveydenhuolto säätiö YTHS.  Ylioppilaskunta toimii opiskelijoiden edunvalvojana paikallisella tasolla ja puuttuu mahdollisiin epäkohtiin työhyvinvoinnissa. YO-kunnan kautta järjestetään myös liikuntamahdollisuuksia, yhteisöllisyyttä parantavia kerhoja ja opiskelijatapahtumia sekä erityisesti opiskelijoiden terveyteen panostavia hyvinvointipäiviä pari kertaa vuodessa. Opiskelijoiden työhyvinvoinnin parantaminen on ollut tärkeänä tavoitteena SYLillä. Juuri päättymäisillään oleva Opiskelukyky-hanke pyrki kokoamaan opiskelukykyä edistäviä käytäntöjä ja luomaan yliopistoille opiskelukykysuositukset (http://www.syl.fi/materiaalit/opiskelukyky/). Eli periaatteessa kyseessä oli työtehoa ja työhyvinvointia edistävä hanke, joka oli kohdistettu yliopisto-opiskelijoihin. Hanke vaikutti minusta todella tarpeenmukaiselta, mutta ihmettelin, että en ole missään kuullut hankkeet olemassa olosta, vaikka olen koko sen vaikutusajan ollut täyspäiväinen opiskelija ja vaikka myös Itä-Suomen yliopisto on ollut hankkeessa mukana. Myös YTHS oli mukana toteuttamassa hanketta ja heillä on myös omia terveyden edistämis hankkeita menossa (esim. peli- ja nettiriippuvuuteen ja päihteiden käyttöön kohdistuvat hankkeet). Mielestäni YTHS onkin ollut ehkä kaikista näkyvin terveyden edistäjä omalla yliopistotaipaleellani.

Etenkin SYLin ja yhteistyökumppaneiden Opiskelukyky-hankkeesta ja sen luomista selkeistä toimintaohjeista päätellen opiskelijoiden työhyvinvointiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Toivon, että tämä suuntaus myös jatkuu. Opiskelukyky hankkeen perusteluissa todettiin osuvasti, että hyvin opinnoissaan toimeen tuleva ja hyvinvoiva opiskelija on tulevaisuudessa tyypillisesti myös hyvinvoiva ja kyvykäs työntekijä. Eli opiskelijoiden terveyden edistämisen hedelmät tulee poimimaan heidän tulevat työnantajansa. Tässä mielessä elinkeinoelämä voisi nykyisten työntekijöidensä lisäksi investoida myös tuleviin työntekijöihin sponsoroimalla omien alojensa opiskelijoiden hyvinvointia. Nykyisellään opiskelijoiden hyvinvointi on kuitenkin lähinnä järjestöjen vastuulla, joiden resurssit ovat usein epävarman hankerahoituksen varassa. Tässä mielessä olisi siis hyödyllistä saada yliopisto sitoutumaan opiskelijoidensa työhyvinvoinnin kehittämiseen. Näin varmistettaisiin toiminnan pitkäjänteisyys ja kestävyys ja myös yliopisto hyötyisi, kun hyvinvointi näkyisi opiskeluaikojen lyhenemisenä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tällaista järjestelyä on turha odottaa yliopistojen tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi.

Yleisesti ottaen opiskelijoiden työhyvinvoinnista puhuminen tuntuu olevan melko uusi asia, mutta esimerkiksi SYLin Opiskelukyky-hanke todistaa, että edistystä voidaan saada aikaan, jos tehdään sen eteen töitä. Jään siis mielenkiinnolla odottamaan, mihin suuntaan opiskelijoiden työhyvinvointi kehittyy jäljellä olevien opintovuosieni aikana.