Käsittelimme perjantaina Tiina Rissasen luennolla terveyden edistämisen ja kestävän kehityksen mahdollisia yhteneväisyyskohtia. Minusta itsestäni vaikuttaa siltä, että näille kahdelle kehityssuunnallle on yhteistä kohtuullisuuden ja yhteisöllisyyden periaatteet. Lisäksi ne molemmat ovat nykyhetken muotitermejä.

Sekä terveyden edistämisessä että kestävässä kehityksessä ihmiselämän ja elinympäristön laatua pyritään parantamaan kohtuullistamalla. Terveyteen tämä liittyy esimerkiksi ravinnonoton ja stressin määrän kohtuullistamisella. Ympäristön kannalta taas pyritään kohtuullistamaan ihmisten kulutusta ja sitä kautta luonnon varojen käyttöä. Nämä kaksi kehityssuuntaa yhtyvät mukavasti esimerkiksi autoliikenteen vähentämispyrkimyksissä: jos auto vaihdetaan polkupyörään niin sekä terveys että ympäristö kiittävät.

Myös yhteisöllisyys on olennainen osa molempia kehityssuuntia. Terveyden kannalta yhteisön voimin voidaan kantaa osavastuuta yksilön terveydestä. Ympäristöstöstä huolehtimisessa on puolestaan olennaista saada suuria yhteisöjä mukaan kohentamaan ympäristön tilaa. Toki kestävän kehityksen kannalta on otettava huomioon myös taloudellinen ulottuvuus, joka pyrkii siihen, että ihmisten talouseroja pyrittäisiin tasoittamaan, jotta saataisiin mahdollisimman stabiili tilanne. Kestävän kehityksen periaatteista tämä taloudellinen puoli tuntuu minusta hankalimmalta. Kuinka olisi oikeasti mahdollista saada esimerkiksi länsimaiset ihmiset laskemaan elintasoaan kestävän kehityksen nimissä? Ja puolestaan jos näin ei tapahtuisi ja esim. kehitysmaiden elintaso pystyttäisiin nostamaan länsimaiden tasolle, kulutuksen taso nousisi täysin kestämättömäksi ympäristölle. Eli vaikka ideaalitasolla ajatus taloudellisesta tasa-arvosta on kaunis, en kuitenkaan näe sille edellytyksiä käytännössä.

Ehkä kuitenkin kaikista vahvin linkki terveyden edistämisen ja kestävän kehityksen välillä on termien saman kaltainen käyttö politiikassa. Esimerkiksi kuntapolitiikassa on tällä hetkellä suosittua julistaa noudattavansa kestävän kehityksen periaatteita tai panostavansa terveyden edistämiseen. Ajatukset molempien termien takana ovat mielestäni hyviä, mutta kyynikkona epäilen, miten on niiden toteutumisen laita. Kaiken hössötyksen mahdolliset tulokset (tai niiden puute) on nähtävissä muutamien vuosien päästä. Toivottavasti muistan itse silloin tarkkailla tilannetta ja nyt toivonkin, että joudun silloin myöntämään olleeni väärässä epäilyksissäni.